Kuvittele tämä: Viisi vuotta matkustamista. Espanjassa, Portugalissa ja Marokossa. Matka Euroopan läpi aina Suomeen asti. Kaikki tämä Mercedes Vitolla.
Kompakti, kyllä, mutta täydellinen kaupunkipysäköintiin ja sulautumaan kaupungin vilinään. Matkamme ei ollut vain ajamista; se oli koti, toimisto ja paikka, jossa taiteelliset unelmat toteutuivat. Kyllä, tämä villi matka oli osa vanhaa elämääni..
Asuminen ja työskentely pienessä tilassa vaati oikeasti kekseliäisyyttä, melkein kuin MacGyverilta. Pakettiauto ei ollut suuri taidestudio, mutta se toimi. Onnistuin keskittymään piirtämiseen ja maalaamiseen akryyliväreillä, muuttaen kodikkaan tilamme viihtyisäksi inspiraation pesäkkeeksi.
Työskentelenkö kokopäiväisesti taiteen parissa liikkuvassa ajoneuvossa? Se oli elämäni kokemus. Jokainen uusi tieosuus toi uuden taustan luovuudelleni. Puhutaanpa mobiilitaiteesta!
Mutta elämä pakettiautossa ei ole pelkkää auringonpaistetta ja sateenkaaria. Veden ja ruoan löytäminen on haastavaa, koska säilytystilaa on vähän. Myös parkkipaikan löytäminen yöksi on oma tehtävänsä. On myös vaikeaa tehdä asiakastyötä, kun et tiedä, joudutko siirtymään toiseen paikkaan ennen työn loppuunsaattamista. Ja työskentely tiellä ei ole helppoa – ainakin minulle. Tunnen huimausta työskennellessäni liikkuvassa autossa. Onneksi aurinkopaneelit olivat pelastus! Ne antoivat virtaa laitteille, valoa työtilaan ja vapauden luoda kaikkialla, mihin pyörät veivät, kiitos auringon.
Pakettiautoelämä opetti minulle tärkeitä elämänoppeja: minimalismia, kekseliäisyyttä ja sopeutumiskykyä. Tie ei ollut vain matka; se oli tausta, joka odotti maalausta mielikuvituksellani. Tarinani kehittyi jokaisella kilometrillä, kaikkien auringonlaskujen, auringonnousujen, pimeyden, kirkkaan auringon, merten, taivaan, vuorten, järvien, jokien, kylien ja kaupunkien kanssa. Lopulta kaikki sulautui yhdeksi kauniiksi muistoksi mielessäni.
Lisäksi pakettiautoelämän aikana skeittasin ja surffasin paljon, mikä toi lisää jännitystä ja vapauden tunnetta elämäntyyliini. Olipa kyse kaupungin kaduilla liikkumisesta tai aaltojen riepottelemisesta rannalla, nämä kokemukset olivat tärkeä osa pakettiautoelämääni.
Tiellä eläminen ei ollut vain elämäntapa; se oli vähän kuin filosofia. Vapautuminen tavanomaisista raiteista, oman tarinan luominen ja ymmärtäminen, että inspiraatiota voi löytää avaralta tieltä. Van-elämä ei ollut vain matka; se oli itsensä ja luovuuden tutkimista.
Pakettiauton jälkeen tuli asuntovaunuelämä. Siitä lisää toisessa blogikirjoituksessa.
Onko sinulla kysyttävää? Kommentoi alle. voin vastata!
|
